Kannaksen matka 8. - 9.5. 2004

Ylitimme rajan varhain lauantaiaamulla ja siinä kello 7 olimme Säkkijärvellä tauolla. JP Laine oli loistavana oppaanamme ja heti kättelyssä ajatti meitä vanhaa Viipuri-Hamina -tietä kohden Tienhaaraa, jossa otatimme ryhmäkuvan Tienhaaran taisteluiden muistomerkillä.

Seuraavaksi pyörimme Viipurissa, jossa tyhjennettiin turhaa vesilastia pois. Viipurissa ajoimme Naistentautien sairaalan vierestä, jonne vuonna 1944 jäi hoitohenkilökuntaa haavoittuneiden kanssa. Haavoittuneet ja lääkärit yms. teloitettiin, kuten Viipurin kirjastossakin olleet haavoittuneet.Tarkastelimme Viipurin vanhaa vesilaitosta, jossa JP Laineen mukaan on vielä katolla suomalaisten jäljiltä vanha ilmahälytyssireeni. Vesilaitoksessa oli asennettuna vuonna 1941 yksi kuuluisista venäläisten radiomiinoista.

Naistentautien sairaala	Viipurin vesilaitos

Viipuriin sen enempää tällä kertaa emme tutustuneet, vaan jatkoimme Porlammin ja Sommen kautta kohden Summajärveä. Porlammin peltoaukeilla pysähdyimme nappaamaan parit kuvat. Allekirjoittaneen vaari oli Piikkirykmentin eli JR25:n mukana siellä laukaisemassa ns. miljardimottia elokuussa 1941.

Jatkosodassa IV Armeijakunnan nopea eteneminen Viipurin ohi jätti elokuussa 1941 Viipurin eteläpuolelle Sommen ja Porlammin peltoaukeille kolme neuvostodivisioonaa mottiin. Suomalaiset saivat sieltä mittavan sotasaaliin. Motissa ilmeni suuressa määrin besorkkausta, josta kirjoittajallekin on kulkeutunut hyvin tarkka työntömitta. JR25:n miehet nappasivat neuvostodivisioonan lipun motista ja huhuttiin venäläisen divisioonan palkkarahojen kadonnen piikkiläisten matkaan.

SUMMAJÄRVI

Porlammilta jatkoimme sitten Summajärven alueelle, jossa aloitimme tutustumalla 234 suomalaisen kaatuneen hautamuistomerkillä. Seuraavaksi katsoimme Summan kylän lähellä olevan esikuntabunkkeri SK 16:een, koska se sijaitsee kätevästi päällystetyn tien tuntumassa. SK 16 on ollut näemmä paljon paikallisten nuorten ajanviettopaikkana, etenkin jos katseli nuotiopaikkoja, laavusysteemejä yms. Venäläisillä oli sota-aikana tapana heti saatuaan haltuunsa kantalinnoitteen kantaa niihin 3 000 - 8 000 kg trotyyliä ja räjäyttää ne siltä varalta, että vastahyökkäyksellä suomalaiset olisivat saaneet niitä haltuun.

234 suomalaisen kaatuneen hautamuistomerkillä	Taistelumaastoa vuodelta 2004

SK 16 sisältä	SK 16

JR25 6. komppanian miehiä komppanian komentopaikalla Miljoonalinnakkeen raunioilla 19.6.1944. Tilanteen tiukkuudesta johtuen komppanian päällikkö Urho Valtakari on joutunut ottamaan kiväärin ja on ase kädessä taustalla. Edessä Martti Järvelä, joka kaatui vielä samana päivänä.

Seuraavaksi olimmekin sitten SK 10:llä, jonne joutui jo vähän reippailemaan. SK 10:llä oppaamme JP luennoi ampuma-aloista, Mannerheim -linjasta ja Fabritiuksen koejalustasta. Fabritiuksen koejalusta oli kuvassa näkyvässä aukossa ja se toimi siten, että miehistö pystyi tarvittaessa veiviä pyörittämällä saattamaan konekiväärin suojaan esim. tykistötulelta. Vastaavasti vihollisen lähestyessä he veivasivat sen vain alhaalta esiin ja aloittivat tulitoiminnan. Aseella oli laaja ampuma-ala, mutta se oli myös hyvin esillä ja näin ollen altistui vihollistulelle. JP kertoi Summan betonilinnoitteiden tarjonneen riittävän suojan miehistölle, mutta raskaiden aseiden puute oli suuri miinus. JP mainitsee, että betonilaitteita tehtiin vuosia, ja viimein kun ne valmistuivat, niin sitten vasta bunkkerit naamioitiin. Tosin tiet jäivät naamioimatta ja kun bunkkeri oli aina kärrytien päässä, niin oli ne helppo paikantaa lentotiedustelulla.

Kohden Summajärveä	JP selostaa Summajärven itälaidalla

SK 10

Ja siitä kävelimme reippaina kohden Miljoonalinnaketta seuraamalla Talvisodan aikaisia panssariestekiviä. Välillä pysähdyimme Summajärven eteläpäässä Majajoenpadolla, jolla haluttiin soistaa Summajärven eteläpuolta ja näin haitata vihollisen raskaamman kaluston liikkumista. Miljoonalla JP selosti konekivääreiden sijaintia, jalkaväen asettumista ja pesäkkeiden sijaintia. Juoksuhaudat ovat Miljoonan ympäristössä hyvin esillä ja niiden reunoilla on runsaasti VPT:n hylsyjä, kuin myös valtavasti isoja sirpaleita. Summajärvi kiertäen palasimme autolle, jolla suuntasimme sitten Kukjärven kautta pitkin nykyvenäläistä panssarivaunuharjoitusaluetta pitkin Poppiukselle. Poppius sijaitsee Munasuon länsilaidalla noin 2 km Summajärvestä itään. Poppius ja Miljoona sijaitsevat maastollisesti harjanteilla vajaan kilometrin päässä toisistaan, niistä oli helppoa hallita maastoa Summajärvestä Munasuolle päiväsaikaan. Talvisodassa Mannerheim-linja murtui tästä kohtaa kuitenkin. Jatkosodassa puolestaan 18. - 19. kesäkuuta 1944 JR25 oli asemissa Summassa.

Majajoen padolla	JP ja Miljoonan tähystysputki

Perkjärven ampuma-alueen puomi

Perkjärven ampuma-alueella

Perkjärven ampuma-aluetta ennen Poppiusta

Poppius

Miljoonan katolla

Miljoonaa

Summasta päädyimme katsomaan Piikkirykmentin kannalta surullisenkuuluisaan Keibelin-/ Ryysysiltaan Kaukjärven pohjoispäässä. Silta oli kesällä -44 jo panostettu, mutta käsky räjäyttää silta myöhästyi. JR58 yllättäen vetäytyi taaksepäin, jolloin venäläiset panssarit ajoivat sillan yli suoraan JR25:n selustaan ja Piikkirykmentti jäi mottiin 17.6.1944 menettäen raskaampaa kalustoaan. Kuvassa näkyy takaa Kaukjärvi, jossa hukkui miehiä, kun he eivät jaksaneet uida järven yli JR 25:n 1. pataljoonan luo. Oikeanpuolen ranta jäi täysin mottiin, kun venäläiset panssarit ajoivat sillalle, jota yritettiin tuhota myöhemmin, mutta turhaan.

Matka jatkui ja ajoimme kohden Perkjärveä, jossa poikkesimme Mikkeljärvelle uimaan vuodenaikaan nähden lämpimään noin +15 °C veteen. Ilman lämpötila oli +25 °C, mikä aiheutti havaittavaa runsasta nesteen kulumista. Mikkeljärvelle putosi JR25 3. pataljoonan komentopaikan maastoon 16.6. -44 Mannerheim-ristin ritari Lauri Nissinen, jonka koneen päälle tuli putoava oma kone ja molemmat tulivat alas.

Matka jatkui jälleen Perkjärveä kohden, josta läksimme ajamaan Kuuterselkää kohden, jonka sivuutimme ja katselimme bussin ikkunoista maisemat. JP kertoili sujuvasti sodankulusta ja paikkojen strategisesta merkityksestä. Hän muisti mainita kuinka Laguksen panssaridivisioonalle tuli ainoa tahra juuri täällä, kun hänen panssarintorjuntatykkiensä miehet lähtivät karkuun vetäen muun porukan mukanaan. Välillä JP kertoi Kannaksen nykymerkityksestä Venäjälle ja kuinka mm. ilmapuolustus pelaa siellä. Lopulta kävimme syömässä mainiota saslikkia Joutselässä Wigwam -nimisessä ruokapaikassa. Joutselästä suunta kohti Muolaata, jossa kävimme ostamassa halpaa saunaolutta "Tsekkiläistä Kozelia" ja jäätelöä kauniilta kyläkauppiaalta. Matka jatkui Muolaan Hyytiäisen mäkeen, jossa yövyimme "Vanha navetta" -nimisessä majatalossa. Paikka on todella siisti ja isäntäväki oli todella ystävällistä. Heti saavuttuamme jouduimme ruokapöytään, kun meitä oli jo odotettu, niin eihän siinä muu auttanut kuin syömään käydä. Karjalanpaistia ja hyvät lisut nautittuamme kuului käsky: "Saunaan". Sauna oli lämmin lähes koko yön, niin saunottiin ja uitiin aamutunneille asti.

Majoituspaikan tarjontaa

TOINEN MATKAPÄIVÄ

Aamulla ylös jo ennen kukonlaulua ja heti allekirjoittaneelle mieluisaan lähes kolmen tunnin aamupalan nautiskeluun. Hyvin ravittuina suuntasimme Äyräpäälle, jossa venäläiset parveilivat mm. kalastellen. Rannassa ryhmäkuva ja oppaan tarkkaa selostusta paikan taisteluvaiheista. Kirkon rauniot tuli katsottua ja joku kävi katsomassa Stukien aikaansaamia pommikuoppia, mutta itse olin siinä vaiheessa hieman raskasliikkeinen. No, aamupalasta oli kulunut tuskin kuin puolituntia.

Äyräpään kirkonharju

Äyräpäällä

Vastapäätä Vuosalmi

Äyräpään Vasikkasaari

Äyräpään kirkon raunioilla

Äyräpään muistokivi

Matka jatkui: Valkjärvi, Rautu ja suuntana Valkeasaari. Valkjärvellä ja Raudussa olevilla kukkuloilla on tärkeät valvontatutka-asemat ja näiden takana on ilmatorjuntajoukko-varuskuntavyö halki Kannaksen Laatokalta Suomenlahteen. Nämä varuskunnat on yhdistetty strategisella tiellä, joka on tehty betonilaatoista. Betoniset tiet kestävät tela-ajoneuvoja eli missä on betonia tiellä Venäjällä, niin siellä on telakalustoa käytössä. Havaitsimme betonisia ylikäytäviä monissa kohdin matkamme aikana.

Kivennavan taisteluiden alkuvaiheessa tulee esiin Siiranmäki, jossa PaK38 eli 50 mm panssarintorjuntatykit ottivat mittaa Sotkien ja Klimien kanssa tuhoten useamman vaunun ja pysäyttäen hyökkäyksen kärjen.

Seuraava pysähdys olikin sitten Valkeasaaressa, jossa vanhassa vedenpurkausuomassa, itse asiassa melkoisessa kanjonissa, sijaitsi JR1:n 10. komppanian komentopaikka. Palasimme JP Laineen vuolaan kertomuksen avulla kesäkuun 9. päivään -44. Kyseisestä laaksosta suomalaiset panssariautot hakivat haavoittuneet ja toivat patruunatäydennystä linjaan, koska valtavan tykistötulen ja suuren sirpalemäärän johdosta muu ei tullut kyseeseen silloin. No, ravistelimme Valkeasaaren sirpaleet niskastamme ja suuntasimme kohden Viipuria. Mainilassa jotkut kävivät katsomassa laukauksistaan kuulua peltoa. Suursuon kohdalla totesimme suolla kasvavan siistissä rivissä mäntyä, johon JP tiesi vastata, että siinä kulki 3 - 4 m syvä panssarikaivanto Mannerheim-linjan edessä. Puu sai sodan jälkeen loistavan kasvualustan kaivannon reunamille heitetystä maasta. Kaivantoon on tiettävästi haudattu panssareita, lähinnä T-26 tyyppiä, ja venäläisiä sotilaita. T-26 tyypin vaunuja oli Suursuon maastossa ennen uuden tien rakentamista. "Niin täällä ei ollut teitä ollenkaan aikaisemmin ennen kuin 80-luvulla." - kiteyttää JP Laine.

Suursuolta kuljimme Viipuriin syömään, josta tiemme kulki ruokailun jälkeen Talin alueelle. Talin aluetta ihmeteltyämme kuljimme Leitimonjärven sivuitse Ihantalan taistelun muistokivelle, jossa ryhmäkuva jälleen. Yksi mielenkiintoisempia paikkoja oli Korpelan pelloilla, kun ikuistimme valokuvin Jatkosodan kuuluisimpien TK-kuvien kuvauspaikan. Valokuvat kertovat puolestaan omaa kieltään.

Ihantalan muistokivi

Ihantalaa

Ohessa joitakin kuvia Korpelan aukiolta vuosilta 1944-2004 ja kartta. Karttaan merkitsin Korpelan aukion.

T34/76 numerolla 450 oli päässyt Pekkarilan purolla linjasta läpi, koska se oli ajanut putki taaksepäin osoittaen. Etulinjan nyrkkimiehet olivat kuulemma vain istuneet poteroiden reunalla luullen vaunua omaksi. Tankin miehistö oli huomannut ajaneensa yksin jo pitkän matkaa, kun he päättivät kääntyä ja lähteä ajamaan takaisin päin. Tällöin tien länsipuolella ollut saksalaisen rynnäkkötykin miehistö heräsi yöuniltaan, kun T34 moottori ärjyen kääntää itseään tiellä. Vaunun tullessa uudelleen Korpelan auken kohdalle ampuu saksalainen rynnäkkötykki vaunuun takaoikealta, jolloin vaunu pysähtyy. Vaunun johtaja ehti loikata vaunusta ulos ennen suomalaisen lähitorjuntamiehen ampumaa nyrkin osumaa, jolloin vaunu räjähti. Vaunu sijaitsi niin linjojen takana, että siitä tuli kuvatuin TK-kuvaajien kohde kesällä 1944 Suomessa.

Tässä kohtaa oli tuhottu T34-76 no. 450	Pst-kanuunat olivat oikeassa laidassa asemissa

Korpelan aukeaa Sotkan tulosuunnasta vasemmalle eli tykkien suuntaan - mahdollinen toisen tykin paikka

Korpelan aukealla etualalla Sturmi

PaK97-38 Korpelan aukealla

Tuhottu T34 Ihantalassa Korpelan aukealla

Paluu Juustilan kanavan kautta vielä katsomaan surullisen kuuluisaa Rautakorven ammusvarastoa. Rautakorven ammusvarastolta käännytettiin useampia patruunoiden ja ammuksien pyytäjiä suurhyökkäyksen aikana, kun ammusvaraston hoitaja vaati asianmukaisia papereita.

Juustilan kanava

Rautakorven ammusvarasto

Näin palasimme Vaalimaalle, tosin haavoituin Ihantalassa, juuri Korpelan aukiolla. Pellinpala tunkeutui varpaaseeni, mutta selvisimme muuten hyvin. Ei kuin uutta reissua odottelemaan.

Matkamme onnistumisen takasi Matkalaihon luotettava kuljetus: www.matkalaiho.fi